Viimeisen parin vuoden ajalta Suomen "mielenkiintoisin" kriisinhallintaan liittyvä uutinen on osallistuminen Irakin OIR-operaatioon. Operaatioon liittyen Suomi lähetti 50 sotilasta Irakiin kouluttamaan joukkoja taistelemaan ISIS:tä vastaan. Käytännössä kyse on siis Yhdysvaltain johtaman koalition tukemista. Toki operaatiolla on YK:n tuki, kuten Suomen laki vaatii. Ilman YK:n tukea maailmalle olisi huomattavasti vaikeampaa lähteä.
Alunperin Suomi päätti lähettää enintään 50 sotilasta koulutustehtäviin ja homman piti kestää enintään 12 kuukautta. Nyt on tehty päätös jatkaa operaatiota ainakin vuodella ja tuplata suomalaisten sotilaiden määrä. Kyseessä on Suomen vastaus Ranskan Pariisin terrori-iskujen jälkeen esittämään avunpyyntöön. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) kertoi jo viime marraskuussa, että Ranskalle annettava tuki voi olla myös sotilaallista tukea. Suomalaisten antama koulutus on ennen kaikkea jalkaväkikoulutusta peshmerga-joukoille Kurdistanissa.
Tehtävä OIR-operaatiossa on varmasti haastava, mutta samalla myös mielenkiintoisin mitä Suomella on rauhanturvaajille tarjota. Vastaavanlaisessa operaatiossa ei ole suomalaisia ennen ollut ja koko homma on viimeisen päälle "hys hys". Salailulla pyritään turvaamaan paitsi rauhanturvaajien, myös heidän perheidensä elämä täällä rauhallisessa Suomessa. Mediaihmisenä salailu ottaa päähän, mutta entisenä rauhanturvaajana toki ymmärrän asian arkaluontoisuuden.
Tässä operaatiossa Suomi asettuu selkeästi toisen osapuolen puolelle. Henkilökohtaisesti mietin, että ISIS:tä pitääkin kurittaa, ja kunnolla. Mutta onko tässä ylitetty nyt jonkinlainen moraalinen raja? Suomi ei ole enää puolueeton, vaan kouluttaa joukkoja taisteluun. Toisaalta, milloin viimeksi Suomi on ollut vanhan liiton rauhanturvaamisen hengessä puolueettomasti eri osapuolten välissä? Se aika on jo taakse jäänyttä elämää.
