Pääkirjoitukset

Taannoin muun muassa Yle uutisoi, että rauhanturvaajaksi ei enää haluta takavuosien malliin. Vielä kymmenen vuotta sitten hakijoita oli noin 4 000. Viime vuonna palvelukseen haki reilut 1 500 henkilöä.

Asiasta uutisoitiin myös Hölkkärissä ja sosiaalisessa mediassa kommentoitiinkin, että miksi asiaa ei markkinoida kunnolla. Nyt rauhanturvaaja-mainoksia näkee pääosin liiton omassa lehdessä ja puolustusvoimien julkaisuissa. Saisiko kenties näyttävä TV-kampanja hakijat liikkeelle? Tällä hetkellä Suomella on toimialueilla noin 500 rauhanturvaajaa, eli hakuseulan läpäisee keskimäärin joka kolmas hakija. Tämä ei vielä riitä saamaan riittävää määrää eri alojen ammattilaisia lähtemään joukkoihin. Esimerkiksi lääkäreistä ja kylmäkoneasentajista on aina huutava pula.

Kun oikein tarkkaan mietitään, voiko kiinnostuksen lopahtaminen johtua jostain muusta kuin kehnosta kampanjoinnista? Ensimmäisenä tulee mieleen palkkaus. Jos jonkin alan ammattilainen tienaa Suomessa turvallisessa työympäristössä saman verran mitä alhaalta saa päivärahoineen käteen, niin se ei välttämättä houkuta lähtemään kuukausiksi vaaralliseen työympäristöön. Toki, rauhanturvatehtävissä toimimisessa on usein kyse muustakin kuin rahasta. Mainostetaanhan rauhanturvaamista kokemuksena, mitä ei rahalla saa.

Toinen seikka, mikä varmasti vaikuttaa hakijoiden määrään ovat käynnissä olevat operaatiot. Moni suomalainen rauhanturvaaja on jo vuosikymmenien aikana palvellut Libanonissa, mikä on edelleen Suomen suurin käynnissä oleva operaatio. Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi ei ollut samalla volyymilla Libanonissa, mutta esimerkiksi Kosovon ja Afganistanin operaatiot olivat käynnissä. Lisäksi operaatioiden luonne on muuttunut sotilaallisempaan suuntaan. Vanhoja ammattimiehiä ei enää houkuta lähteä alas, koska entistä sinibarettihenkeä ei enää ole.

• Edellinen
• Seuraava