Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Avoimuus olisi ollut paikallaan

Tietoja

Julkaistu: 18.02.2021

Kirjoittanut Pekka Söderlund

Kategoria: Pääkirjoitus

Muutama viikko sitten sosiaalisessa mediassa nousi esiin Suomen Rauhanturvaajaliiton kaikessa hiljaisuudessa tekemä asuntokauppa. Liitto oli ostanut Pasilassa sijaitsevan kaksion jo viime kesänä. Asiasta oli päättänyt liiton hallitus.

Asia nousi todenteolla liiton jäsenten, eli jäsenyhdistysten tietoon vasta sosiaalisessa mediassa yltyneen myrskyisän keskustelun seurauksena. Keskustelu velloi puolesta ja vastaan. Iso kysymys nousi myös esiin: Miksi tämä salattiin jäseniltä?

Puheenjohtaja Mauri Koskela kertoi Hölkkärin haastattelussa, että ei asiaa ole millään tavoin salattu. Asuntokauppa on ollut liiton toimihenkilöiden ja hallituksen tiedossa. Samassa haastattelussa Koskela totesi, että jos jäsenyhdistysten henkilöjäsenillä on kysyttävää liiton asioista, niitä kannattaisi kysyä esimerkiksi oman yhdistyksen puheenjohtajalta, liiton toimihenkilöiltä tai hallituksen jäseniltä. Sosiaalisessa mediassa huutelu ei ole oikea kanava nostaa asioita esiin.

Koskela on kyllä oikeassa, että sosiaalinen media on väärä paikka vääntää asioista, mutta tämä asuntokauppa yllätti monen jäsenyhdistyksen puheenjohtajankin. Oman yhdistyksen puheenjohtajalta on paha kysyä liiton asioista, jos tietoa ei ole jaettu avoimesti jäsenyhdistyksille. Liiton toimihenkilöiden ja hallituksen jäsenten yhteystiedot löytyvät liiton verkkosivuilta kohtuullisen helposti, joten siitä asia ei jää kiinni, jos joku haluaa sisäpiiritietoja kysellä liiton johdolta.

En ota kantaa asuntokauppaan. Sen sijaan kyseenalaistan asiasta tiedottamisen. Jos asiaa ei kerran salailtu jäseniltä, miksi siitä ei ole kerrottu avoimesti? Millä aikajänteellä tämän asian kanssa olisi tultu julkisuuteen, mikäli sosiaalisessa mediassa ei olisi alkanut kyselyiden ja kommenttien vyöry?

Koko soppa olisi vältetty sillä, että asiassa olisi pelattu avoimin kortein. Kerrottu jo ennen asunnon hankintaa, että tämmöinen on suunnitelmissa. Se, että asia on toimihenkilöiden ja hallituksen tiedossa, ei tarkoita vielä avointa tiedottamista.

Toinen asia mitä tässä ihmettelen, on liiton toimihenkilöiden ylimielinen käytös sosiaalisessa mediassa. Asuntokauppaan liittyvissä kommentoinneissa oli mukana pari liiton toimihenkilöä, eikä heiltä juurikaan herunut ymmärrystä henkilöjäsenten närkästykseen. Liitosta eroavalle heiteltiin kommenttia, miten sota ei yhtä miestä kaipaa. Tuollainen käytös ruokkii entisestään kuvaa kahtiajakautuneesta liitosta. Eliittiin kuuluvat ”Pasilan miehet” vastaan tavalliset jäsenet.

Tämän sopan lopullinen hinta nähtäneen vasta loppuvuodesta, kun selviää miten moni jäsenyhdistyksen henkilöjäsen on vastalauseena liiton toiminnasta irtisanoutunut yhdistyksestään. Tietojeni mukaan lähtijöitä on useammastakin jäsenyhdistyksestä.

Lue Hölkkärin uutinen asuntokaupasta.

Iranin tilanteesta syntyi jotain positiivistakin - rauhanturvaamisen vaarallisuus nousi otsikoihin ilman suomalaisia kuolonuhreja

Tietoja

Julkaistu: 13.01.2020

Kirjoittanut Pekka Söderlund

Kategoria: Pääkirjoitus

Lähi-Idässä kytee ja kipinöi taas. Alkuvuodesta olemme saaneet seurata Yhdysvaltojen ja Iranin välien selvittelyä, minkä seurauksena on tehty useita raketti-iskuja ja konfliktin sivullisena uhrina on ammuttu alas myös yksi matkustajakone.

Suomalaiset sotilaat ovat saaneet oman osansa tästä kahinasta, kun yksi raketti-iskuista tehtiin Irakin Erbilissä sijaitsevaan sotilastukikohtaan. Samaisessa tukikohdassa palvelee myös noin 80 suomalaista sotilasta. Iskun aikana suomalaiset olivat turvallisesti pommisuojassa. Vaikka uhreilta vältyttiin, Suomessa aihe nousi aivan uuteen mielenkiintoon. Heittipä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) ilmoille kommentin, minkä mukaan käsillä oleva tilanne on suomalaisen rauhanturvaamisen historian vaarallisin. Kommentti aiheutti rauhanturvaajapiireissä välittömästi keskustelua, sillä suomalaiset ovat olleet pahoissa paikoissa ennenkin. Eikä kuolonuhreilta olla vältytty.

Lähi-Idän tilanteen kiristyminen, raketti-isku Erbiliin ja Kanervan kommentit saivat aikaan kuitenkin jotain positiivistakin. Nimittäin rauhanturvaaminen nousi pitkästä aikaa isosti otsikoihin. Ja tällä kertaa kukaan ei ollut loukkaantunut tai kuollut. Kävipä Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Mauri Koskelakin kommentoimassa lehdistölle, että operaatioissa tapahtuneita vaaranpaikkoja on mahdotonta vertailla. Ja että tosiasiassa liikenne ja taudit ovat toimialueilla aseita vaarallisempia.

Koskelan haastattelu levisi jokaiseen Lännen Median lehteen, joten aihe oli varmasti monen aamukahvipöydän puheenaiheena. Ja totta Koskela puhui. 64 vuoden aikana operatiivisissa tehtävissä on kaatunut alle 20 suomalaista rauhanturvaajaa. Täsmällinen luku on 17. Muista syistä, esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa tai sairauskohtauksissa on kuollut 32 suomalaista rauhanturvaajaa. Kuolonuhrien määrää voidaan pitää vähäisenä, sillä vuosikymmenien aikana rauhanturvaajana on palvellut 45 000-50 000 suomalaista sotilasta. Viimeisin rauhanturvatehtävissä menehtynyt suomalainen on yliluutnantti Jukka Kansonen, joka menehtyi räjähdeiskussa Afganistanissa helmikuussa 2011.

Eri medioissa levinnyt iso artikkeli nosti esille sen, että suomalaiset ovat arvostettuja, luotettavia ja ammattitaitoisia rauhanturvaajia. Ja keikoilla voi sattua mitä vain. Vaara on aina läsnä.

Lista kaatuneista suomalaisista rauhanturvaajista.

Mauri on laittanut tuulemaan

Tietoja

Julkaistu: 29.10.2018

Kirjoittanut Pekka Söderlund

Kategoria: Pääkirjoitus

Rauhanturvaajayhdistykset kamppailevat saman ongelman kimpussa kuin muukin yhdistystoiminta. Nuoria on hankala saada mukaan. Monessa yhdistyksessä samat henkilöt pyörittävät toimintaa vuodesta, ellei jopa vuosikymmenestä toiseen. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että koko homma saattaa hiipua käsiin ja toiminta on minimaalista. Siis jos toimintaa ylipäätään on niiden pakollisten kokousten lisäksi.

Mikä tähän on voinut johtaa? Syitä on varmasti monia. Yksi syy on varmasti se, että nykyään yhteydenpito barettiveljiin on paljon helpompaa kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Sosiaalinen media on mullistanut tämänkin asian. Joukkueet ja komppaniat ovat perustaneet omia sosiaalisen median ryhmiä, jolloin perinteinen yhdistystoiminta on jäänyt paitsioon. Ja valitettavasti tämä suuntaus tulee jatkumaan.

Kirjoitin keväällä 2017 pääkirjoituksessa, miten halusin silloin vielä aktiivipalveluksessa olleen prikaatikenraali Mauri Koskelan hakeutuvan Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaksi. Koskela haki, tai rekrytoitiin (en tarkkaan tiedä miten liiton pomojen kanssa homma toimii) liiton johtoon ja virallisesti mies otti hommat vastaan viime kesänä siirryttyään eläkkeelle. Mies palveli loppuun saakka rauhanturvaajana, sillä hän kotiutui UNDOFista viime kesänä.

Muutaman kuukauden aikana Koskela on laittanut tuulemaan. Puoliaktiivisena seuraajana miehen on voinut bongata milloin iltapäivälehdistä, milloin aikakausilehdistä ja välillä miehen on voinut nähdä myös Ylellä. Olemalla paljon esillä Koskela saa aikaan positiivista kuvaa Rauhanturvaajaliitosta. Emme olekaan se vanhojen miesten kerho, mikä ei pidä ääntä itsestään. Esillä ollaan muutenkin kuin silloin kun alhaalla lentää sontaa tuulettimeen. 

Jo nyt voidaan todeta, että Koskelan valinta liiton puheenjohtajaksi oli nappivalinta. Media rakastaa monissa liemissä keitettyä ex-sotilasta, joka osaa luontevasti toimia eri medioiden kanssa. Kaiken lisäksi kuntosalia harrastava, juuri aktiivipalveluksensa päättänyt sotilas on eläkeläisenäkin erittäin katu-uskottava ilmestys, mikä antaa osaltaan positiivista kuvaa rauhanturvaajista ja Rauhanturvaajaliitosta.

Uskon että Koskela saa omalla henkilökohtaisella panoksellaan lisää kiinnostusta liiton toimintaa kohtaan. Ammattisotilaana Koskela johtaa omalla esimerkillään, meidän muiden tehtäväksi jää toimia esimerkin mukaan. Ennen pitkää se kantaa hedelmää ja myös nuoremman polven rauhanturvaajat kiinnostuvat Rauhanturvaajaliiton toiminnasta.

Terveisin:
Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkäri On Web

Kommalla ja Kommalla on eroja

Tietoja

Julkaistu: 21.04.2017

Kirjoittanut Pekka Söderlund

Kategoria: Pääkirjoitus

Tasavallan Presidentti myönsi prikaatikenraali Mauri Koskelalle jatkoajan UNDOF-operaation apulaiskomentajana. Pahoittelut herra kenraali jo tähän alkuun, koska nyt ei reservin ylikersantti kirjoita kenraalista siihen sävyyn kuin pitäisi. Eli siis Herra Kenraalina. Olen pahoillani. Sir.

Prikaatikenraali Mauri Koskela on legenda. Kaikki 2000-luvun rauhanturvaajat tietävät kuka on Mauri Koskela. Hän on "The Man". Se on tietyllä tapaa selittämätön juttu. En itsekään tiedä mistä legenda on peräisin, koska hän oli "The Man" jo siinä vaiheessa kun astelin varusmiespalvelukseen heinäkuussa 2000. Palvelin koko vuoden Porin prikaatin Panssarintorjuntakomppaniassa, Satakunnan Jääkäripataljoonassa, missä Sinä Mauri olit kommana. En tosin muista olitko koko vuoden kommana, mutta jos et ollut, niin seuraajastasi minulla ei ole hajuakaan.

Olit Mauri kovan jätkän maineessa myös silloin kun pääsin Kosovoon 2003. En edes muista kuka meillä oli ensimmäiset kuukaudet kommana. Vaihtoparaatin muistan. Siellä olin minä, Tarja Halosen tytär jonka nimeä en muista, venäläisiä rauhaturvaajia joiden koppalakit herättivät naureskelua sekä joku Vesa, joka otti komman hommat vastuulleen.

Kuka Vesa? Kaippa sen saisi selville jos kaivaisi KFOR-vuosikirjasta, mutta sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että kaikki meistä Bravo-komppanian sotilaista tiesimme kuka on Mauri Koskela, mutta kukaan ei tiennyt mikä mies tuleva komentajamme oli. Jälkikäteen mieleen jäi se, että tämä Vesa taisi vihkiä Camp Villen ympäri kulkevan lenkkipolun.

Maurin, siis Herra Kenraalin, nimitysuutinen oli kuin mikä tahansa Puolustusministeriön nimitysuutinen. Hajuton ja mauton. Mutta siitäkin huolimatta rauhanturvaajakenttä otti uutisen hyvillään vastaan. Koskaan aiemmin allekirjoittaneen päätoimittaja-aikana yhdenkään sotilaan nimitysuutinen ei ole lähtenyt samalla tavalla lentoon sosiaalisessa mediassa. Mauri, muutkin kuin allekirjoittanut pitävät sinua kovana äijänä. Voisin jopa sanoa, että legendana.

Kun jonain päivänä päätät lopettaa hommat, toivottavasti hakeudut Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaksi. Sinulla on kaikki mitä vaaditaan: Olet kenraali, sinulla on suhteita, ja kaiken lisäksi kenttäväki pitää sinua legendana.

Terveisin:
Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkäri On Web