Tänään (27.5) tuli postissa hieno palkintoreppu ja ajattelin kiittää muutamalla sanalla. Kun lähdin vuonna 2000 rauhanturvaajaksi KFOR-operaation NSE:n legaaliksi, tiesin kokemuksen olevan rikas ja ainutkertainen. Pataljoonan PX:iin tuli juuri sopivasti myyntiin ensimmäinen Canon Digital Ixus 2.0. Hinta oli huima verrattuna filmiversioon mutta jotenkin tuntui digikuvauksen olevan tulevaisuuden laji joten ostin sellaisen. Ensimmäinen haaste oli saada digikuvat siirrettyä kameralta omalle työasemalle NSE:llä. Onneksi PV:n tietotekniikkapäällikkö oli vierailulla kun painin ongelman kanssa ja hän keksi syyn siirto-ongelmiin.
Otin vuoden aikana noin tuhat digikuvaa kaikesta mitä siellä teimme ja näimme. Jälkeenpäin tuntuu että olisi joistain jutuista ottaa enemmänkin. Kuvia jotka puuttuvat ovat esimerkiksi Makedonian armeijan hyökkäykset Hindeillä ja tankeilla Arachinovin kylään helmikuussa 2001 ja ne muutamat tilanteet jolloin joutui väärälle puolelle ladattua asetta.
Cimic-toiminnalla on sotilaalliselta kannalta merkittävä osuus rauhanturvaamisessa ja miksei missä tahansa sodankäynnissä. Tutustuminen paikallisiin, asenteiden muuttaminen ja tietojen kerääminen eli tiedustelu tuovat turvaa alueelle sijoitetuille joukoille ja antavat tärkeää tietoa paikallisväestön mielipiteistä ja auttaa joukkojen suojaamisen suunnittelussa.
KFOR FIN NSE#2 2000-2001 suorittama Cimic-toiminta oli pienimuotoista mutta pyrimme lähelle ihmisiä ja todellisia avuntarvitsijoita. Varsinaiset pääprojektit olivat erään pienen kylän kehitysvammaisten päivähoitopaikan rakentamiseen ja vesijohtoprojektiin osallistuminen. Niihin osallistui suomalaisten lisäksi US Army, US Aid ja KFOR COMMZ South HQ. Halusimme kuitenkin nostaa omaamme ja miksei makedonialaistenkin joulumieltä, vaikka rahaa ei juurikaan ollut ostamalla näitä kuvassa näkyviä teddykarhuja. Tulkkimme Natalija etsi sopivat sairaalat ja aloitimme kuvassa näkyvästä sairaalasta. Kyseessä oli osasto jolta ei kenenkään oletettu enää paranevan. Toisaalta olimme iloisia että pystyimme jotenkin ilahduttamaan näitä lapsia mutta tunsimme myös voimakasta kyvyttömyyttä kun tajusimme mitä kaikkea oikeaa lääketieteellistä tukeä tämä ja ne muutkin sairaalat tarvitsivat. Voitte vain kuvitella mitä se siellä on jos ei meillä täällä Suomessakaan lastenklinikat tule toimeen ilman kummejaan...
Silloinen päällikkömme Mikko Suomela kirjoitti oivallisesti onnitteluviestissään: ”Hienoa että NSE:n hyvät työt palkitaan vielä vuosienkin kuluttua.” Tavallaan juuri näin!