Pitkät jutut

Keski-Afrikan tasavallassa on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut paljon. Maan pohjoisosista lähtenyt kapinalliskoalitio Seleka (sango: liittouma) on ottanut haltuunsa kaupungin toisensa jälkeen matkalla etelään kohti pääkaupunki Banguita. Maan presidentti Bozizé on anonut apua niin Ranskalta kuin naapurimaa Tshadilta. Ranskan presidentin mukaan maa suojelee Keski-Afrikan tasavallassa kansalaisiaan ja intressejään, mutta ei nykyistä hallintoa. Ranskan passiivisuus on suuri muutos maan aikaisempaan politiikkaan, jolloin se tuki sekä Tshadin Débyä että Bozizéa aseellisesti – ja oli varmistamassa, että suomalaisetkin pääsivät osallistumaan EUFOR- ja MINURCAT-operaatioihin alueella. Myös Tshad on ollut tavanomaista toimettomampi, mutta silti lähettänyt arviolta 150 sotilasta maahan. Bozizén oma armeija on kroonisen heikko luottamuspulan takia, ja lokakuuhun asti Tshad vastasi myös presidentin omasta turvallisuudesta. Nyt samaa tehtävää hoitaa ranskalainen turvallisuusyritys, jonka joukot tuskin pystyvät pysäyttämään kapinallisia, jotka ovat jo lähellä pääkaupunkia. Vallanvaihto näyttääkin ei vain mahdolliselta, vaan päivä päivältä todennäköisemmältä.

Kapinan syyt ovat monisyiset, mutta kymmenen kohtaa sisältävässä listassaan kapinalliskoalitio mainitsee muun muassa aikaisempien rauhansopimuksien kohtien laiminlyönnin, puutteellisen demokratian, nepotismin ja korruption. Toisaalta kapinallisten motiivit tulevat alueellisesti marginalisoinnista, joka johtuu valtion keskittymisestä pääkaupunkiin. Esimerkiksi terveyspalveluja tarjoavat maassa lähinnä Yhdistyneet kansakunnat sekä kansalaisjärjestöt. Demokratian puute taas vuorostaan pakottaa muutosta (tai valtaa) haluavat tarttumaan aseisiin. Kuten tavallista, on Selekan johtaja entinen diplomaatti – siis systeemin kasvatti. Mielenkiintoinen yksityiskohta onkin, että kapinalliset painottivat kampanjansa alkuvaiheessa, etteivät tahdo vallata Banguita, vaan ainoastaan neuvotella hallituksen kanssa. Alueellinen talousyhteisö on jo saanut kummaltakin osapuolelta suostumuksen aloittaa rauhanneuvottelut Gabonin Librevillessä. On kuitenkin mahdollista, että kapinallisten nälkä on kasvanut syödessä maan armeijan heikkouden paljastuttua: kapinallisten vallattua uusia kaupunkeja ovat rauhanneuvottelut toistaiseksi jäissä ”logististen ongelmien” takia. Konfliktin jatkuessa onkin yhä todennäköisempää, että Bozizé pakenee maasta, ja Bangui saa uudet isännät - eikä ole mitään syytä odottaa, että uudet hallitsijat olisivat parempia kuin vanhat.

Vallanvaihdoksen kuohuissa Bozizén tukijat luultavasti aloittaisivat uuden kapinan, ja sama meno jatkuisi hamaan tulevaisuuteen. Tämä on erityisen ikävää siksi, että humanitääristen mittareiden pohjalla viruvassa maassa on runsaasti luonnonvaroja, jotka voisivat nostaa sitä jaloilleen. Mutta tällaisen kehityksen edellytyksenä on yksi resurssi – rauha. Ja sitä Keski-Afrikan tasavallassa ei ole näkynyt pitkään aikaan.

Kirjoittaja toimii tutkimusassistenttina Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa ja tohtorikoulutettavana Uppsalan yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksella.