Jos Paholainen on olemassa, niin hänen keksintöään on suomalainen räp-musiikki. Tai eihän se ole musiikkia edes, sillä räp-artistiksi voi ryhtyä ilman musiikillisia kykyjä. Lauluääntäkään ei tarvita, koska sen puuttumisen voi peittää monotonisella mölinällä. Tätä taustaa vasten minun oli äärimmäisen vaikea suostua kuuntelemaan Palefacen uusinta levyä, vaikka sitä minulta voimakkaasti pyydettiin.

Kun vihdoista viimeinen siihen suostuin, hämmästyin kovasti. Nimittäin, Paleface on tehnyt albumilleen Helsinki - Shangri-La todella mielenkiintoisen raidan nimeltään Leijonakypärät. Kappaleessa käsitellään suomalaisia rauhanturvaajia paistamassa makkaraa Mazar-i-Sharifin aavikolla, talebanien miekkoja ja sala-ampujia tähtäämässä kolmatta päivää Mannerheimin patsasta.

Paleface, oikealta nimeltään Karri Miettinen, ei suinkaan loukkaa suomalaisia rauhanturvaajia, mutta ihan sananvapauden nimissä ihmettelee sitä politiikkaa, miksi suomalaiset Afganistanissa ovat ja ennen kaikkea kuinka sieltä päästäisiin pois – hakkaamatta päätä Karjalan mäntyyn tai ainakaan Kabulin pistaasiin.
Kun raitaan on saatu kertosäettä lausumaan Herra Ylppö ja rytmiä haettu itämaisista sävelistä, jopa minä uskallan suositella kappaletta kuunneltavaksi. Vaikka kyseiseen musiikkigenreen ei suurta vetoa tuntisikaan. Hienosti tehty biisi, ja ainakin oma ennakkoasenteeni tätä suomalaista räp-artistia kohtaan sai kolauksen.

• Edellinen
• Seuraava