Afganistan 2010 – tapahtuman pääseminaarissa jatkettiin kulttuurin ja sodan pohtimista. Avajaispäivää enemmän yleisöä keränneessä seminaarissa kuunneltiin virallisten tervehdysten jälkeen sotilaallisempaa näkökulmaa Afganistanista.
Media on merkki kehityksestä – ja antaa väärän kuvan Afganistanista
Afganistanin islamilaisen tasavallan Oslon suurlähettiläs Manizha Bakhtari kiitti puheessaan ISAFiin osallistuvia suomalaisia työskentelystä rauhan ja vakauden puolesta maassaan. Hän kuvasi Afganistanin kehitystä positiiviseksi, sillä yhteiskunta toimii nyt perustuslain pohjalta. Perustuslaki perustuu sekä kansainvälisiin että islamilaisiin arvoihin, ja on lähtökohta talebanin kanssa käytäville neuvotteluille. Rauhanneuvottelut talebanien kanssa ovatkin osa poliittista ratkaisua, ja tärkein huolenaihe sekä Afganistanissa että ulkomailla. Talebanien on Bakhtarin mukaan kuitenkin hyväksyttävä perustuslaki ja sen arvopohja: talebanien arvot eivät ole afgaanien arvoja. Toinen Afganistanin hallituksen tärkeä huolenaihe on turvallisuussektorin afganistanilaistaminen, ulkopuolisten tahojen roolin pienentyessä. Afganistanin viranomaiset ovat vastuussa turvallisuudesta ja järjestyksestä vuonna 2014.
Bakhtar puhui erikseen myös naisten turvallisuudesta, johon hänen mukaansa kuuluu myös perustarpeiden tyydyttäminen sekä peruspalvelut kuten terveydenhuolto. Afganistanin perustuslain mukaan sukupuolet ovat tasa-arvoisia, mutta perinteiset lait eivät kunnioita tätä vaatimusta. Myös sota on vaikuttanut negatiivisesti naisten asemaan. Naisten asemaa parannettaisiin parhaiten perus- ja jatkokoulutuksella Afganistanissa ja sen ulkopuolella, sekä taloudellisella riippumattomuudella.
Afganistanin kehitystä kuvaa Bakhtarin mukaan hyvin maan media: Kabulissa ilmestyy yli kolmesataa sanomalehteä, ja maassa on jo kahdeksantoista televisioasemaa. Talebanin aikaan maassa oli yksi sanomalehti ja yksi radioasema. Kehitys ei ole tapahtunut ilman afgaanien ja kansainvälisten joukkojen uhrauksia. Lopuksi Bakhtar painotti kulttuurin merkitystä tiedonvaihdossa. Hänen mukaansa median luova kuva Afganistanista on väärä, koska se ei vastaa todellisuutta. Tässä suhteessa Bakhtar jatkoi ensimmäisestä seminaarista tutulla linjalla.
Synkkiä vaiheita ja hyvältätuntuvia vivahteita
Afganistanissa vuonna 2009 toiminut kapteeni Mikko Kurko toi edellispäivänä kaivattua sotilasnäkökulmaa keskusteluun. Pohjustuksena mielenkiintoiselle puheenvuorolleen Kurko kertoi vanhan tarinan Rostamista, joka päätyi tietämättään tappamaan oman poikansa. Afganistanilaisissa kertomuksissa onkin ”synkkä alku, keskiosa ja loppu, mutta välissä on hyvältätuntuvia vivahteita”.
Kurkon mukaan kriisinhallinnassa edetään ”kauniin periaatteen” mukaan sotilaallisesta kriisinhallinnasta kohti siviilikriisinhallintaa. Tämä periaate ei kuitenkaan ole toteutunut Afganistanissa, jossa sotilaallinen puoli on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun siviilipuoli on yhä lähtökuopissaan. Kansainvälinen yhteisö onkin tuhlannut resurssejaan yhdeksän vuotta saamatta aikaan paljoakaan. Valoa tunnelin päässäkään ei ole näkyvissä, sillä kukaan ei ole onnistunut ratkaisemaan Afganistanin ongelmia. Etenkin Yhdysvaltojen rooli tulevaisuudessa on ratkaiseva: presidentti Obama on päättänyt vetää joukot pois. Mikä paikallinen tilanne vetäytymisen alkaessa on, ei Kurkon mukaan Obamaa kiinnosta. Yhdysvaltojen rahat ovat loppu, eikä vaihtoehtoja ole.
Kurko kertoo turvallisuusongelmien olevan yhteydessä etnisyyteen, sillä huumeviljelmät sekä iskut kansainvälisiä joukkoja kohtaan keskittyvät pashtualueille. Pashtuja on afganistanilaisista 38 %.
Pessimismistä huolimatta Afganistanissa on monien mittareiden mukaan tapahtunut hyvääkin kehitystä. Talous on kasvanut, inflaatio pienentynyt ja harmaa talous väistyy huumekasvien viljelemisestä saatujen tulojen pienentyessä. Myös paluumuuttajia on palannut maahan, ja valtaosa afgaaneista kokee talibanin suurimpana uhkanaan.
Kurko valotti myös siviilikriisinhallinnan vaikeuksia. Turvallisuustilanteen takia avustusjärjestöt toimivat vain pääkonttoreistaan Kabulista käsin, aseinaan ”lattekuppi ja maailmanparannusvimma”. Sotilastukikohdat ovat sen sijaan ympäri maata, joten sotilaat tuntevat paikallisen tilanteen avustusjärjestöjä paremmin kuin siviilijärjestöt. Myöskään ISAFin paikallisten auktoriteettien tukeminen ei ole ongelmatonta. Suomalaisten alueella toimi korruptoitunut kuvernööri, jolle suomalaiset eivät kuitenkaan voineet mitään. Oli turha ryhtyä syyttelemään kuvernööriä, koska tämä oli laillisen hallituksen nimittämä.
Autonsa räjäyttäneen itsemurhapommittajan kohteeksi joutuneen Kurkon mukaan on myös selvää, että tappioita tulee operaatiossa. Toiminnan ja tappioiden suhde voi kuitenkin olla lähes vakio. ISAFin vahvuushan on monikymmenkertainen vuoteen 2003 verrattuna. Kriisinhallintajoukot ovat myös tukikohdassa ollessaan väärässä paikassa. Kukaan ei hyödy, jos joukot lepäävät leirissä. Siksi varsinainen työ tehdään pääosin leirin ulkopuolella, ja yleensä liikkeessä. Vaaratilanteilta ei täten tulla välttymään tulevaisuudessakaan.
