Tosielämän Big Brother
- Tietoja
- Julkaistu: 17.11.2011
- Kirjoittanut Pekka Söderlund
- Kategoria: Pääkirjoitus
Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.
Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.
Kuten howtisissakin on howtisoitu, niin Rauhanturvaajaliittomme saa uuden puheenjohtajan. Tehtävään astuu kolmen kissan omistaja Paavo Kiljunen. Hieno valinta ja onnea Pasolle! Puheenjohtajan tehtävät jättävän Heikki Holman aika liittomme ruorissa on ollut suorastaan voittokulkua. Hölkkäriä diggaava Heikki on nostanut liiton ja rauhanturvaajien aseman sekä asiat sellaiselle tasolle, että oksat pois. Hän on panoksellaan avannut useita ovia, joita kaikkia ei julkisesti voi paljastaa edes. Meistä on tullut Heikin aikana itsenäinen maanpuolustus- ja veteraanijärjestö, olemme solmineet yhteistyösopimuksen puolustusvoimien kanssa, liittyneet Maailman veteraanijärjestöön jatkamaan ja vaalimaan sotiemme veteraanien perintöä kansainvälisillä areenoilla sekä julkaisseet liiton historiikin suomalaisen rauhanturvaajan silmin. Yhteistyö osaavan, huumorintajuisen ja toimeliaan Holman kanssa on ollut fantastista.
Voisiko Heikin aloittamaa nousukiitoa jatkaa kukaan muu kuin Paso? Kolmen reissun kenu on mitä parhain valinta liittomme johtoon. Tästä on hyvä ja luonnekasta jatkaa eespäi.
Ensin piti säästää muutama sata miljoonaa euroa. Sitten piti säästää muutama sata miljoonaa euroa lisää. Tässä sitä ollaan. Puolustusvoimat joutuu todellisen haasteen eteen, kun se joutuu säästämään jopa 800 miljoonaa euroa seuraavien neljän vuoden aikana. 800 miljoonaa euroa on aikamoinen kasa rahaa. Tavallinen tallaaja ei pysty edes käsittämään sitä rahamäärää.
Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys, miksi juuri puolustusvoimiin kohdistuu näin rajut säästötoimet? Toisaalta, puolustusvoimat on helppo kohde, ainakin näin pitkän rauhanajan jälkeen. Lisäksi jos noin rajut säästötoimet iskettäisiin mihin tahansa siviilipuolen taholle, olisi henkilökunta marssinut jo aikoja sitten ulos työpaikoiltaan ja lakkokenraalit iskisivät kiilaa säästötoimia vastaan. Näin ei kuitenkaan puolustusvoimat toimi. Sotilasorganisaatio kun on kyseessä, jokainen tekee mitä käsketään. Ja kun käsketään säästää, niin sitten säästetään.
Miten paljon säästötoimet vaikuttavat kansainväliseen toimintaan on vielä vaikea sanoa. Mikäli puolustusvoimien kansliapäällikkö Arto Rätyä on uskominen, Suomi on lähettämässä Libanoniin jalkaväkikomppanian vahvuisen yksikön. Se antaa ainakin rauhanturvaajapiireille positiivisen signaalin: Vaikka säästöjä tehdään ja toimintaa supistetaan koko puolustusvoimissa, kansainvälinen kriisinhallinta ei ole ensimmäisten supistettavien asioiden listalla.
Facebook, tuo internetin kahvila ja baari, mahdollistaa kaikkien kukkien kukkia. Naamakirjassa rauhanturvaajilla on useita kymmeniä ryhmiä, joihin monet meistä kuuluvat. Facebookille ominaista on se, että jokainen saa tuottaa sisältöä kaikille eikä kukaan sitä voi hallita tahi puheenjohtaa.
Sain tänä aamuna sähköpostia tuttavaltani. Ilman lupaa lainaan siitä palasia:
"Huomenta Kimmo !
Me vanhat rauhanturvaajat emme taida osata käyttää / ymmärtää facebookia? Varsinkin, kun siellä rauhanturvaajien omilla sivuilla huseeraavat merkkihenkilöt päivittäin ja monta kertaa. On tullut sellainen tunne, että siellä ei puhetta johda kukaan, eikä meidän rauhanturva-aatteestamme ole jäljellä mitään vakavaa ja arvokasta!"
Taidan tietää mitä lähettäjä minulle haluaa sanoa. Tuttavani jatkaa:
"Tuskastuin itse facebookiin viime perjantaina ja ajoin omat tietoni niin täydellisesti ulos kuin pystyin ja panin vielä facebook-sanomat estolistalle sähköpostiini, jottei minun enää tarvitse seurata masentavaa hömppää."
Itse ahkerana netin käyttäjänä, facebookkaajana ja twitter-seuraajana tunnistan ongelman. Kyllä minuakin harmittaa näissä rauhanturvaajien piireissä joidenkin harrastama spämmäykseen luokiteltava tiedonvälityksen tarve. Toki jokainen vastaanottaja tulkitsee saamansa infon joko roskapostiksi tai tarpeelliseksi. Vastuu on siis vastaanottajalla? Omasta mielestäni internet ja sen Facebook on kuin mikä tahansa kahvila, kapakka tai messi-ilta, jossa jokainen voi laittaa itsensä naurunalaiseksi, pelleksi, ei-toivotuksi-henkilöksi tms. ihan oman maun ja näkemyksensä mukaan.
Kuten missä tahansa sosiaalisessa tapahtumassa - oli se messi-ilta tai facebook - osaan jo itse valita kuppikunnan, jossa viihdyn. Osaan liittyä ja erota ryhmistä, hankkia ja hankkiutua eroon ystävistä ja sen sellaista. Mutta välillä on kiva seurata mielestäni kylähullujen harrastamaa kahvilakeskustelua - se saa minut tuntemaan viisaaksi ehkä vielä yhden päivän ajan.
Siitä on jo kymmenen vuotta. Nimittäin New Yorkin terrori-iskuista. Iskujen jälkeen moni asia muuttui. Alkoi niin kutsuttu terrorismin vastainen sota, joka jatkuu edelleen Afgoissa. Jenkit lähtivät A-maahan jahtaamaan Al Quaidan johtohahmoa, Osamaa. Tulosta syntyi vasta viime kesänä, jolloin maailman etsityin mies sai surmansa erikoisjoukkojen iskun aikana. Sota kuitenkin jatkuu edelleen.
Suomikin on mukana Afganistanin ISAF-joukoissa vajaan parin sadan sotilaan voimin. ISAF-operaatio on muuttanut suomalaista rauhanturvaamista melkoisesti. Operaation vaaralliset olosuhteet asettavat joukkojen varustamiselle kovat haasteet. Ensiluokkaiset varusteet ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa ja pelastaneet ihmishenkiä muun muassa tienvarsipommien sattuessa kohdalle.
Rauhanturvaamisen luonteen muutos asettaa haasteita myös faittereiden kotiuttamisen ja ennen kaikkea jälkipuintien suhteen. Moni A-maassa palveleva rauhanturvaaja joutuu kohtaamaan sellaisia tilanteita, joita ei normaali ihmismieli pysty suodattamaan ilman jälkiseuraamuksia.
On vain ajan kysymys, milloin kotiin palanneiden faittereiden ongelmat paisuvat painajaisunista suurempiin mittoihin. Silloin meilläkin havahdutaan siihen tosiseikkaan, että jotain olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Jälkipuintitilaisuuksia toki järjestetään, mutta riittääkö yksi tilaisuus paikkaamaan niitä psyykkisiä vammoja, joita joillekin rauhanturvaajille saattaa palveluksestaan tulla.
Tilanne on Suomelle uusi. Afganistanissa rauhanturvaajat joutuvat sellaisen hermopaineen alaiseksi jatkuvasti, mihin aikaisemmissa operaatioissa ei ole jouduttu. Ainakaan jatkuvasti.