Hämmensin epäuskon ja –toivon soppaa heittämällä totisin naamoin ja kylmin huulin perään, että juuri sitähän se Hölkkäri-sana kiertuepaidan rintalogossa tarkoittaa, siis hölkkäämistä kieli vyön alla ja hikinen pipa piukassa.
Ei ole yksi, eikä edes kymmenen ihmistä, kun on tullut kysymään ideana ylivertaiseen kiertuepaitaan (toivottavasti saamme kohta uusintapainoksen miesten kokoja) sonnustautuneelta allekirjoittaneelta, että montakos maratonia sitä on tullut juostua. Kysytty on siitäkin huolimatta, että jokainen kysyjä on varmasti havainnoinut kaikkea muuta kuin hölkkäämisellä rakennetun jumalaisen vartaloni.
Olen ilmoittanut kysyjille harrastavani juoksemisen sijaan Hölkkäriä ja vaimon mielestä ihan liian usein myös hölkkäröimistä. Sonot eli nykäset sille, jos viimemainittu verbi ei ole aina kaikille auennut.
Hölkkärin Kahta juhlaa oli juuri sen näköinen tapahtuma, mitä sopi odottaakin eli henki oli lämmin ja välitön, loppuillasta kuulemani mukaan hyvinkin perinteistä briiffarihenkeä parhaimmillaan noudattava. Operaatioihin suunniteltu kahden kaljan sääntö ei siis ollut käytössä.
Kahta juhlaa –kaavan voisi siirtää sellaisenaan vaikka risteilylle eli pari vapaamuotoista puhe-esitystä, mahdolliset muistamiset ja vasta sitten Kahta kaljaa –sääntöä kaksin käsin rikkomaan. Laivaympäristö poikkeaa hotelliympäristöstä oikeastaan vain siinä, että laivalta ei ole varaa myöhästyä, mikä muutamille veljille tiedoksi annettakoon.