BisserWisser

Ykkösien ja nollien luvatussa kentässä BisserWisser kusoili merkittävälle taholle udellen taas mielenkiintoisia asioita. Verkon sisältä vastauksia antaa itse valt.maist., maj res Timo TA Mikkonen.

Timo T. A. Mikkonen: Sotakirjeenvaihtaja-kokemuksiin – kun siis tilaaja on maksanut ns. sotavakuutuksen – ovat kuuluneet vuosikymmenien varrella mm. Pohjois-Irlannin jatkuva rähinä, josta raportoin aktiivisesti vv. 1978-1981, Etiopian valtataistelu, jonka keskellä seikkailin 1981. Pidätysmääräykseni lienee vielä voimassa! Puolan lakot ja sotatila saivat liikettä niveliini 1980-81. Libanonin sodassa etenin IDF:n jonon jatkona Beirutiin 1982. Iranin ja Irakin välistä sotaa selostin paikan päällä 1984. Sudanin konfliktin keskelle jouduin 1986, Neuvostoliiton romahdus toi CNN/WTN-komennuksen kesällä 1991 Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Stalin ja Lenin rautaromuttamolla, patsaiden alla olleen hautakivikasan kera kuvasin, kun ykkösmedia vielä uinui baariyön jälkeen Tallinnassa. Se oli päivän otsikkojuttu yli 100 maassa ympäri maailmaa. Kuvasin myös paljon kaunista entistä Karjalaamme, Neuvostoliiton jälkeen kurjalaa, Worldwide Television News`lle 1990-92. Itä oli silloin todella villiä länttä ...

Retki ylitse muiden oli kuitenkin matka Falklandin saarille syksyllä 1982. Taistelut olivat laantuneet, mutta sotatila oli vielä voimassa. Yleisradion TV-uutiset ja Apu olivat suomalaiset asiakkaani. Yhdessä norjalaisen kollegani kanssa olimme ensimmäiset "siviilit", jotka otettiin British Air Forcen kuljetuslennoille mukaan. Teimme ilmassa matkaa pari vuorokautta. Ensi Lontoon seudulta päiväntasaajalle Ascensionin saarelle, keskelle Atlanttia. Sieltä lensimme Hercules-kuljetuskoneella, neljän ilmatankkauksen avulla lopulta 23 h Port Stanleyn poikkipommitetulle lentokentälle. Viisi vuorokautta liikuimme Royal Navyn helikoptereilla liki kaikki yli 200 m pitemmät matkat. Tuuli tasaisesti 25 m/sek! Maisema oli aavaa heinikkoa ja vuoria. Vain lampaita, lampaita, lampaita ja asutusten liepeillä argentiinalaisia miinoja ja romua. Paluumatkalla torkuin Herculekseen ahdetun, alasammutun Harrier-hävittäjän rungon alla. Siellä oli vaaka-asennossa olevalle parhaat matkustustilat!

BW: Olet reservin majuri ja muutenkin seuraat Puolustusvoimien kehitystä. Olet opettanut vuosikymmen kaikilla kursseilla Maanpuolustuskorkeakoulussa. Millaisin silmin katselet PV:n tulevia kustannussäästöjä?

TTAM: HHarmistuneena. Puolustusbudjettia pitää kasvattaa, eikä supistaa. Kummallista, että poliitikkoihin ja muutamiin ministeriössä oleviin on iskenyt vakava amputointivimma. Ikäluokkien pienemisestä johtuvat tyhjät vuoteet pitää täyttää reserviläisillä, eikä "myydä" varoja muille ministeriöille. Malli Niukkanen on maksettu aina myöhemmin suomalaisten sotilaiden verellä. Varuskuntien supistaminen on näennäissäästämistä ja seurausta osin siitä, että päätettiin mennä vastoin tervettä järkeä miinasopimukseen. Niiden olisi pitänyt antaa olla kaikessa rauhassa varastoissa aktiivi-ikänsä loppuun 2020-luvun alkuun. Puheet "Suomen huonosta maineesta" ovat täyttä puppua ja kotoisin vain pienestä punapäiden piiristä koto-Suomessa.

BW:Ruotsissa on tehty periaatepäätös, että he keskittyvät enemmän kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin ja säästävät omissa puolustusmenoissaan. Olisiko meidän suomalaisten syytä tehdä samoin?

TTAM: Ei todellakaan. Ruotsalainen sotilasviisaus ei ole sitten Kustaa II Adolfin päivien ulottunut todellisuuteen. Kristallipallo ei ole pahemmin ollut kenenkään hallussa Tukholman suunnalla. Vuonna 1937 Ruotsi teki samanlaisen kaukonäköisen päätöksen kun nyt; se supisti puolustusvoimansa rajusti, koska "sotaa ei ollut odotettavissa ainakaan 10 vuoteen." Onneksi muutama urhea vapaaehtoinen lähti Suomeen pari vuotta myöhemmin. Ruotsalaisten "rauhanturvaoperaatiot" ovat nykyään useimmiten toisen luokan puolisiviilitehtäviä. Kongossa he taistelivat vielä uljaasti 60-luvan alussa, mutta sittemmin sotilaallinen pääpaino on ollut virastotehtävissä. Tulta ja liikettä, puhumattakaan kaksipuolisista kovapanosammunnoista, ruotsalaismalli ei oikein kestä. Poliisiakin jo riisutaan voimankäytöstä diskuteeramalla kaffepöydän ääressä. Ettei vain konnille tule paha mieli!

BW: Suomalaisia rauhanturvaajia on maailmalla nähty jo kauan. Itsekin olet toimialueilla vieraillut. Luetteloipa tuntemuksia näistä retkistä.

TTAM: Tuotin juuri laajan historiavideo-projektin, jossa kerrottiin rauhanturvaoperaatioista 1956 alkaen. Kokonaisuuden osalta puhun siis suulla suuremmalla. Kentällä Libanon ja Golan ovat tulleet tutuimmaksi. Särmää puuhaa – enimmäkseen. Tosin suomalaisen sotilaan suurin puute YK- yms. kv-rauhanturvatehtävissä on edelleen se, että hän ei aina oikein ole osaa viedä rooliaan loppuun. Laiskuuttaan. Suurin osa puuhastahan on ns. voimannäyttöä. Käyttämäänhän sitä joutuu harvoin. Siksi koko olemus ja varustus pitäisivät olla tehtävän mukainen. Tehtävät viedään useimmiten finaaliin, esittämällä. Selitys, että nukkavierun "jermun" sisällä kyllä asuu suuri sotilas ei oikein riitä. Eihän YK:lla ole muutakaan todellista sotilaallista valtaa ja voimaa. Koreassa ja Kongossa se taisteli, lopun kylmää sotaa se oli kuumien osapuolten (myös tulen ) välissä palokuntana; nyt sellaisia tehtäviä ei ole. Sota terrorismia vastaan ei tarvitse puolueettomuutta. Hyvän ja pahan välillä ei ole harmaata maata.

BW: Suomalaiset rauhanturvaajat ovat myös osallistumassa EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Kertooko tämä lopullisesti siitä, että myös Suomi on jättänyt kylmän sodan ikeen taakseen vai jostakin muusta?

TTAM: Vahvennettu joukkue, ei edes komppania tai pataljoona, vaikuta maailman menoon. Amerikkalaiset panssariprikaatit valtasivat Bagdadin, eivät täsmäaseet eivätkä "tulevaisuuden pyssyt”. Afganistanissa kävi samoin. On käynyt ja tulee käymään vastakin, että riittävän raskaasti aseistettu ja koulutettu jalkaväki vasta ratkaisee pelin. Muu on lumetta ja mediakuplia.

Nopean toiminnan joukot tarvitsevat kuljetuskalustoa lähetettiin ne sitten pohjois-Lappiin tai etelä- Balkanille. Vuokravehkeillä ei käydä sotaa, edes leikillä. Tarvitaan myös tulivoimaa ja taistelutahtoa. Toistaiseksi yhteiseurooppalainen taistelukäyntikyky on esiteasteella, jolle se maanosan "laaja yhteisymmärrys" tietäen, jääneekin. Vain tietyt brittiosastot ja Ranskan muukalaislegioona osaavat ampua kohti; muut eivät vielä tiedä edes miten tähdätä. Suomen kannattaa ottaa moisesta vain tiedusteluedut.

BW: Nato-keskustelu on vallalla myös. Mitä oma mielipiteesi kertoo - pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ”riittääkö” EU:n oman puolustuksen kehittäminen?

TTAM: Oman, tehokkaan ja laajaan kansalaismielipiteen tukeman ja asevelvollisuudelle rakentuvan puolustusvoiman tueksi voidaan sopia liittolaisuussuhteista, hyvän sään aikaan. Ei NATO meille olisi pahitteeksi, mutta ei sillä ulkoisteta Suomen itsenäisyyden puolustusta Euroopan palkka-armeijoille. Ajatus vieraasta maasta ostetun vartiointiliikepalvelun kyvystä puolustaa pitkää ja kapeaa maatamme, on sananmukaisesti kuolleena syntynyt. Typerä. Laiskat, sivarit ja kannabisjengi kuvittelevat, että NATOlla voitaisiin korvata oma maanpuolustus. EU-pohjalta EI KOSKAAN kehity koko Eurooppaa puolustavaa voimaa. Rooma hallitsi voimallaan mannertamme. Saksa marssia rallatteli myös halki Euroopan, joka ei edes halunnut aina panna vastaan. Ilman amerikkalaisia Stalin olisi käynyt kusella Atlantin rannalla. Niin kauan kun Yhdysvallat vielä vartoi länsi-Eurooppaa, tilanne on hallussa. Öljyn rikastaman Venäjän sotilasakatemioissa lasketaan jo hajanaisen euroeuroopan varaan. Vahvalle vastustajalle Euraasian niemimaa tulee taas olemaan – suupala.

Suomen ensimmäinen, hyvin koulutettu ja varustettu nopean toiminnan joukko oli SS Wiking "panttipataljoona". Suomi voitti aikaa, kulutti puna-armeijaa Kaukasuksella ja kun hetki löi, kovien taistelujen karaisemat miehet palasivat. Marsalkka C.G.E. Mannerheimin viisaudella heidät, kuten jääkäritkin hajotettiin pitkin poikin rintamalinjoja. Kärkitaistelijoiden taistelutaito levisi ja yleinen tahtotaso nousi esimerkin valossa.

• Edellinen
• Seuraava