Toimiiko internet vain verkkovirralla? Jos suuhun laitetaan kapula, niin mitä rattaisiin silloin laitetaan? Voiko tiesuolausta vähentää edelleen jotta se riittäisi myös haavoihin? Parantaako aika haavat, jotta niistä saadaan hyviä tulitikkuja?
BisserWisser jatkaa tiedon murusten keräämistä tiedon valtapolkujen varsilta, joita niin komiasti kivet reunustavat. Eräs muru kantaa nimeä Asko Tanhuanpää.
BisserWisser: Lupauduit Sinibaretti-lehden päätoimittajaksi. Miksi?
Asko Tanhuanpää: Lupauduin, kun Leväsen Hannu soitti ja tiedusteli halukkuuttani. Halusin olla mukana asiassa, jonka koen itselleni läheiseksi ja tärkeäksi. Lopullisen varmistuksen sain, kun tapasin Hannun ja puheenjohtaja Holman
suomalaiskansallisissa tunnelmissa ravintola Zetorissa Helsingissä. Siissiinä paikassa, missä Suomineidollakin on vielä kartassa molemmat kädet. Hyvän Laitilan Kukon ja rapeiden muikkujen ääressä huomasimme hyvin äkkiä,että ajatuksemme lehdenteosta ja sen kehittämisestä olivat hyvinkin samansuuntaiset. Vähän myöhemmin osallistuin ensimmäiseen toimitusporukan
kokoontumiseen ja huomasin olevani jälleen samanhenkisten ihmistenjoukossa. Siinä selitys kaikessa laveudessaan.
BW: Millaista lehteä haluat tehdä ja kenelle?
AT: Ensinnäkin mahdollisimman hyvää tuotetta, josta näkyy myös sen tekijöiden kädenjälki. Haluan, että lehti palvelee jatkossakin
tasapuolisesti kaikkia rauhanturvaajia baretin väristä ja missiosta välittämättä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät lähde tekemään muutosta pelkän muutoksen vuoksi, vaan siihen täytyy aina olla järkevä peruste.
Toivoisin, että saisin sen perusteen lehden lukijoilta. Eli olen vastaanottavainen kaikille toiveille samoin kuin kritiikillekin,
molemmille tietenkin hyvin perusteltuna. Jo tässä vaiheessa voin luvata, että lehdessä tulee näkymään minun aikanani paljon ihmisiä, sillä minun filosofiani mukaan jokainen barettiveli ja erityisesti –sisar on jutun arvoinen. Ja mikä tärkeintä, asiaakin voi julkaista huumorinpilke silmäkulmassa. Sävy on aina viimekädessä kiinni kirjoittajan ammattitaidosta.
BW: Millaisena näet lehden kustantajan Suomen Rauhanturvaajaliiton
tehtävän ja aseman tulevaisuudessa?
AT: Minä näen liittomme aseman hyvinkin vahvana, mistä jäsenyytemme maailman veteraanijärjestössä on vain esimakua. Me rauhanturvaajat olemme mielestäni paras mahdollinen ryhmä vaalimaan ja kehittämään sitä perintöä, minkä sotiemme veteraanit meille nuoremmille jättävät, sillä olemmehan mekin veteraaneja omalla sarallamme. Liiton asema tulee jatkossa entisestään varmasti vain vahvistumaan, kunhan baretin väriin liittyvät typerähköt ristiriidat väistyvät taka-alalle ja pääsemme tekemään työtä
yhteisen päämäärän eteen.
Vahva liitto vaatii vahvan ja yhteen hiileen puhaltavan jäsenkunnan, mutta yhtäläisesti myös vahvat johtajat. Minun
vakaa kantani on, että nyt meillä on johtaja, jolla on niin kykyä kuin haluakin viedä liittoa kohti entistä parempaa tulevaisuutta.
BW: Mihin suuntaan mielestäsi suomalainen rauhanturvaaja on menossa?
AT: Entistäkin kansainvälisempään ja samalla myös ammattitaitoisempaan suuntaan. Uskon tähän siitä syystä, että rauhanturvaaminen nähdään tänään puolustusvoimissakin välttämättömän pahan sijaan vahvuutena ja mahdollisuutena. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kansainväliset tehtävät aukeavat jatkossa meille suomalaisille entistäkin helpommin eli nykyisin vaadittua YK:n valtuutusta operaatioon lähtemiselle ei pian enää tarvita. Nato, ensisijaisesti sen nopean toiminnan joukot ja EU:n omat
rauhanturvaoperaatiot ovat tulevaisuutta.
BW: Mihin suuntaan uskot Suomen sotilaallisen kansainvälisen toiminnan
kehittyvän?
AT: Kuulun siihen suomalaisten joukkoon, jonka mielestä meidän tulevaisuutemme on Natossa. Kunhan istuva presidentti vaihtuu, lienee kansakuntakin jo kypsä realiteettien tunnustamiseen. Toinen vaihtoehto on se, että joku Ukraina ja äärimmäisessä vaihtoehdossa jopa Venäjä on Naton jäsen ennen Suomea.
