Paraatiin osallistui 145 miestä. 35 etukomennuskuntaan kuulunutta upseeria ei osallistunut paraatiin, koska he lähtivät paraatiaamuna Porin lentokentältä Kyprokselle. Etukomennuskunnan mukana meni myös pataljoonan uusi komentaja, eversti Heikki Anttila.

Lehdessä käytetään sanaa "Kyprospataljoonamme". Se kertoo omaa kieltään siitä hengestä, mikä maassamme vallitsi tuohon aikaan rauhanturvaamista kohtaan. Rauhanturvaajat olivat Suomen lähettejä, edustajia maailman kriisipesäkkeissä. Tässä tapauksessa Kyproksella.

Lehtijutussa eritellään tarkasti täydennysosaston kokoonpano. Kyprokselle lähti keväällä 1969 19 upseeria, 17 aliupseeria ja 144 miehistön jäsentä. Sinänsä ristiriitainen listaus, koska samassa jutussa kerrottiin 35 upseerin lähteneen etukomennuskuntana alueelle. No, tiedä sitten mikä totuus noidenkin lukujen takana piilee.

Keväällä 1969 Suomi oli ollut Kyproksella jo viisi vuotta. Kiinnostus rauhanturvatehtäviin oli suuri, sillä 180 miehen rotaatioon oli 1800 hakijaa.

Tuosta lehtijutusta on aikaa kulunut kohta 43 vuotta, mutta moni asia on pysynyt muuttumattomana. Paraatikatselmus-jutussa paraatin vastaanottanut puolustusministeri Sulo Suorttanen kannusti alas lähteviä miehiä seuraavin sanoin:

"Korostan YK:n palvelukseen astuville sitä, että te olette YK-sotilaiden lisäksi myös oman maanne edustajia. Olkaa kunniaksi isänmaallenne, näin te autatte rauhan asiaa ja Suomen pyrkimyksiä täyttää paikkansa YK:n jäsenvaltiona."

Alas lähteville rauhanturvaajille jaettiin paraatin jälkeen myös Uusi testamentti. Tämä käytäntö oli voimissaan ainakin keväällä 2003, jolloin itse lähdin alas. En tiedä vieläkö perinne on voimissaan, mutta miksi se olisi lopetettu. En ole uskonnollinen henkilö, mutta pitkää perinnettä ei saisi katkaista. Ja eräs alikersantti totesi meille alokkaille Huovinrinteellä kesällä 2000 papin oppitunnilla, että suomalainen sotilas rakastaa Jumalaa, joten kuunnelkaa tarkasti mitä papilla on sanottavaa. Ja sotilashan tekee mitä käsketään.